Kotisynnyttäminen, suomalainen yhteiskunta ja julkinen terveydenhuolto
Viimeaikoina mediassa jyllänneestä kotisynnytyskeskustelusta ja kotisynnytyksissä tapahtuneista kuolemista tulee hämmentynyt olo. Kokosin ajatuksiani aiheesta vielä tänne yhteen, huomiona nyt että nämä ovat minun mietteitäni kotisynnyttäjänä, kätilöopiskelijana, doulan alkuna ja äitinä.
Mielestäni on erinomaista, että asiasta puhutaan, tilastollisella tasolla nousu kuolemien määrässä on julki tulleiden tietojen perusteella huomattava vaikka se suhteutettaisiin kotisynnytysten määrän nousuun. Suomen kokoisessa maassa kotisynnyttäjistä luotu tilasto on kuitenkin pieni, eikä sen suhteen kovin luotettava. Viime päivien uutiset olisi lisäksi voinut koostaa huomattavasti paremmin tai lykätä myöhemmäksi: Nyt puhutaan hätäisesti tietämättä faktoja, retostellaan yksittäisten perheiden menetyksillä ja niitä oikeita tilastoja asiasta ei ole vielä saatavilla.
Kaikista surullisinta minusta on keskustelukulttuuri, joka tästä mediarummutuksesta on syntynyt ja joka nyt murentaa olemassa olevaa yhteistyötä eri tahojen välillä. Kotisynnytykset tuomitaan mitä mielenkiintoisimmilta suunnilta: lääkärit hyvin kapealla fysiologiseen synnytykseen liittyvällä osaamisellaan, sairaalakätilöt ilman oikeita kokemuksia kotona tapahtuneesta synnytyksestä (ja jopa vaitiolovelvollisuutensa kustannuksella) ja tavan kansalaiset, jotka eivät kotisynnytyksestä tiedä paria lehtijuttua enempää, yhdessä kertovat kuinka kotisynnyttäminen on edesvastuutonta ja vaarallista. Pahimmillaan kotisynnyttäjät ovat kommenttien perusteella "itsekkäitä, lapsen hengellä leikkiviä, elämyksenhakuisia hysteerikkoja", jotka tulisi saattaa rikosoikeudelliseen vastuuseen valinnoistaan. Surullista minusta on erityisesti ollut kuinka paljon tälle keskustelulle annetaan myös sosiaalisessa mediassa tilaa ja kuinka paljon keskustelu vinoutuu joka ikisen naisen peilatessa asiaa omaan kokemukseensa; valtaosa synnyttäneistä kertoo, että jos ei oltaisi oltu sairaalassa, niin oltaisiin kuoltu.
Jokainen synnyttäjä haluaa varmasti lapselleen kaikista parasta. Jokaisen ammatillisesti toimivan kätilön tavoite synnytystyössä on myös varmasti synnyttäjän ja vauvan hyvinvointi kaikin puolin. Mutta, kaikille se paras paikka synnyttää ei ole sairaala. Uskon myös että läheskään kaikkien ei tulisi synnyttää kotona, joten varsinaisesti sillä ei ole mitään merkitystä tämän keskustelun kannalta, olisiko kotona kuka kuollut ja kuka ei. Potentiaalisia kotisynnyttäjiä on kokonaisuudesta marginaalinen vähemmistö, johon ei kuulukaan kaikkien kuulua.
Kotisynnyttäjä ottaa eri riskit, kuin sairaalasynnyttäjä, riskitöntä synnyttäminen ei ole missään tilanteessa. Kuolema ja tietynlainen epävarmuus on väistämättä osa syntymää kaikkialla. Synnyttäjällä on myös lakisääteinen oikeus määrätä vartalostaan ja synnytyspaikastaan, tähän sisältyy myös oikeus ottaa sikiölle epäedullisia riskejä. Emme me voi holhoten pakottaa ihmisiä sairaalaan synnyttämään.
Kotisynnytysten määrä on noussut Suomessa räjähdysmäisesti ja yhteiskuntana voisimme miettiä mistä tämä johtuu ja miksi yhä useampi ei halua mennä sairaalaan? Miksi yhä useampi ei halua edes neuvolaseurantaa? Kukaan ei valitse kotisynnytystä musiikin ja oman mikron tähden, vaan taustalla on aina jotakin isompaa. Jos me yhteiskuntana tuomitsemme kotisynnyttäjät, tehtailemme lastensuojeluilmoituksia tai yksinkertaisesti kiellämme kotisynnyttämisen, ajaa se kotisynnyttäjät vaan entistä enemmän omaan poteroonsa: pois julkisen terveydenhuollon luota, pois neuvolaseurannasta, synnyttämään yhä enemmän ilman ammattitaitoista kätilöä ja vielä hanakammin pitämään kiinni kotisynnytyssuunnitelmaan no matter what. Sairaalaan tulisi jokaisen uskaltaa mennä kaikenlaisissa tilanteissa, neuvolan tulisi jokaiselle olla perheen hyvinvointia tukeva paikka ja riittävästi tietoa eri vaihtoehdoista tulisi olla saatavilla.
Kun itse synnytin kotona, kävin raadollisen rehellisen keskustelun odotusaikana kotikätilöni kanssa. Kävimme läpi erilaiset riskitilanteet ja mitä niiden aikana kyetään ja ei kyetä kotona tekemään. Kävimme myös läpi missä tilanteissa minun tai vauvan henkeä ei mahdollisesti pystytä kotona pelastamaan. Näin tämä keskustelu kuuluukin käydä, omista valinnoistaan on oltava tietoinen. Kotisynnytykselle on olemassa selvät kriteerit, jolloin synnyttäminen kotona on tilastollisesti turvallista (lue täältä lisää kotisynnytyksen turvallisuudesta). Tapauskohtainen pohdinta on toki tärkeää, mutta suoranaista rajojen venyttämistä tai silkkaa välinpitämättömyyttä on mielestäni ollut ilmassa turhan paljon - synnyttäjien ja välillä ammattilaistenkin osalta. Kotisynnytysyhteisö vaatisi lisää avoimuutta ja rehellistä puhetta näistä kokemuksista, jotta asioissa voitaisiin kehittyä ja ammatillinen kasvu olisi mahdollista.
Hirvittävän paljon synnyttäjää lisäksi sekoittavat vapaasynnytyspuolella lähinnä toimivat "perinnekätilöt" tai muulla nimikkeellä ilman kätilön virallista koulutusta palveluja synnytykseen tarjoavat tahot. Tarjotaan palveluita käytännössä doulan roolista ilman sote-alan koulutusta, kuitenkin tätä eroa selvästi julkisesti sanoittamatta ja doula -sanaa käyttämättä.
Tähän väliknoppina: Valviran laillistama kätilö on terveydenhuollon ammattilainen, jolla on synnytyksessä lääketieteellinen vastuu. Doula on synnytyksessä toimiva koulutettu tukihenkilö, jolla ei ole lääketieteellisiä vastuita synnytyksessä. Kätilöavusteisessa kotisynnytyksessä on läsnä kätilö /kätilöt ja synnytystiimiin voi myös kuulua doula. Vapaasynnytyksessä läsnä saattaa olla doula tai muu tukihenkilö, mutta kätilö ei ole synnytyksessä osallisena.
Tiedän ettei kätilön koulutus itsessään tarjoa kotisynnytysten hoitoon mitään spesifejä oppeja, mutta se yhdessä kokemuksen myötä tarjoaa pohjan synnytyksen seuraamisesta, riskinhallinnasta ja mm. niiden hätätilanteiden ymmärryksestä, sekä hoidosta. Kaikki asioita, joita varten laillistettu kotikätilö tulee synnytykseen mukaan. Kokemus voi olla vankka ja pitkä synnytystyöstä muuten ja osaaminen huippuhyvää, mutta terveydenhuollon ammattilaisen seurantaa tarjoaa vain terveydenhuollon ammattilainen. Synnyttäjän on tiedettävä millä koulutuspohjalla hän palkkaa ammattilaisen tai "ammattilaisen" synnytykseensä ja myös vapaasynnytyksen on oltava riittävän tietoinen valinta.
Kotisynnyttäjiä on aina ollut ja tulee varmasti aina olemaan, riippumatta siitä onko kotona synnyttäminen sallittua tai suositeltua. Jos itse synnyttäisin vielä, raskauteni sujuisi yhtä sujuvasti kuin edelliset ja tulossa olisi yksi täysiaikainen vauva pää alaspäin, synnyttäisin jälleen kätilöavusteisesti kotona. Uskon tämän olevan minulle siinä tilanteessa kokonaisuuden kannalta paras valinta. Suunnittelisin kuitenkin tästä poikkeavassa tilanteessa synnyttäväni sairaalassa, sillä silloin se olisi kokonaisuuden kannalta paras valinta. Jollekulle paras valinta voi alun perinkin olla se sairaala ja minä kunnioitan sitä. Toinen näkee hänelle parhaan valinnan olevan synnyttää ilman ammattilaisen läsnäoloa, kunnioitan sitäkin. Valinnan synnyttäjä tekee joka tapauksessa suuntaan tai toiseen.
Jotta kokonaisuus toimii, riskialttiit synnytykset saadaan sairaalaan, odottajat pysyvät neuvolaseurannan piirissä ja kotisynnyttäminen on turvallista, tulisi julkisen terveydenhuollon tehdä tiivistä yhteistyötä kotikätilöjen kanssa, kohdata kotisynnyttäjät ammatillisesti yhdenvertaisesti kaikkialla ja tarjota myös välimallin tyyppisiä kätilövetoisia synnytyskeskuksia vaihtoehdoksi synnyttäjälle. Kotisynnytyspiireissä avoimuuden ja läpinäkyvyyden olisi lisäännyttävä, sekä erilaisten toimijoiden erojen selkiydyttävä.
Olen hirvittävän pahoillani perheille, jotka ovat vauvansa menettäneet. Toivon että asiaan saadaan selvyys siinä määrin kun vaan on mahdollista ja saatte rauhan surra.